On isät täällä taistelleet

ON ISÄT TÄÄLLÄ TAISTELLEET

Otsikko löytyy virrestä 577, jonka ensimmäinen säkeistö kuuluu: Sun kätes, Herra, voimakkaan suo olla turva Suomenmaan niin sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana. Lutherin virsi 170 Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan, on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran, vaivan... luetaan myös Isänmaallisiin virsiin. Sitä saattokansa veisasi Helsingin rautatieasemalla, kun Paasikivi ja kumppanit lähtivät junalla Moskovaan neuvottelemaan lokakuussa 1939 ennen Talvisodan puhkeamista. Sota kuitenkin syttyi alkaen provokatiivisilla Mainilan laukauksilla rajan takaa. Neuvostojoukot vyöryivät rajan yli 30.11. aamuvarhaisella liki koko rajan pituudelta teiden suunnissa. Neuvostoliiton tavoitteena oli vallata koko Suomi. Sen piti tapahtua muutamassa viikossa. Raatteen tien 44. Divisioonalla oli mukana jopa torvisoittokunta ja shampanjat Oulussa pidettävää voitonparaatia varten. Herralla oli kuitenkin muita suunnitelmia Suomen varalle ja säilytti Suomen itsenäisenä. Varmasti sinä aikana rukoiltiin paljon, ja meillä on rukouksia kuuleva Jumala. Lotat ja kotirintaman naiset tekivät myös suuren työn puolustuksen hyväksi. Lisäksi kansa eheytyi paljolti kansalaissodan jäljiltä, jos jotakin hyvää haluaa löytää Talvisodasta.

Kuinka isämme ja isoisämme jaksoivat siinä tulihelvetissä? Mielestäni vanha sanonta: Koti, Uskonto ja Isänmaa olivat silloin arvossaan. Jokainen tiesi, että niille rakkaille kotirintamalla kävisi huonosti, jos maa vallattaisiin. Olisiko edessä ollut Baltian maiden kohtaloakin pahempi? Olisi ollut! Sen kertovat arkistojen salat. Eräs merkittävä salainen ase oli puolustavilla joukoilla. Se oli usko Jumalaan, sotilaspapisto, Jumalan ikuinen Sana ja Ehtoollisen sakramentti. Jumalan Sana ja Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri vahvistivat. Ne antoivat uskoa, voimaa ja rohkeutta puolustautua materiaalisesti ylivoimaista Pahan valtaa vastaan. Kollaallakin pidettiin kenttähartauksia vain 150 m rintamalinjan takana. Esikunnasta tuli kysymys: Kestääkö Kollaa? Komppanianpäälliköltä tuli päättäväinen vastaus: “Kyllä kestää, ellei käsketä karkuun juoksemaan”. Ja Kollaa kesti! Jos ei olisi kestänyt, niin se olisi todennäköisesti ollut koko Suomen loppu.

Neuvostojoukoilla olivat ”sotilaspappeina” politrukit eli poliittiset valistusupseerit, läpeensä ateistiset kommunistiset fanaatikot. Joukoilla oli usein ”ehtoollisviininä” vodka ennen hyökkäystä. Politrukit seurasivat hyökkäävää joukkoa sen takana Nagant-revolveri kädessä. Jos hyökkäys pysähtyi, niin niskalaukaukset pamahtelivat, näin kerrotaan.

13.3.1940 päättyi 105 päivää kestänyt Talvisota. Tänään muistellaan sitä, kuinka Suomi säilyi ihmeenomaisesti itsenäisenä. Siihen tarvittiin yli-inhimillisiä ponnistuksia, paljon rukousta ja uhrimieltä.

Unto Pulkkinen

on isat taistelleet

Hartaus Kollaalla 150 m päässä etulinjasta Jouluaattona 1939. Pastori Antti J. Rantamaa ja taustalla komppanianpäällikkö ”Marokon kauhu” luutnantti Aarne Juutilainen. (Kuvan lähde internet)