Mies Espoosta kertoo:

Omalta osaltani jouduin 1980 Helsinkiin ulkopuolelta muuttaneena ilmeisesti nykykielellä ns paniikkihäiriön  valtaan. Aina joissakin julkisissa tilanteissa iski pelko ja ahdistus mitähän ihmiset minusta ajattelevat ja teki mieli paeta tai poistua omiin oloihinsa. Vaiva oli niin usein toistuva, että jopa juuri työpaikan Helsingistä saaneena jouduin miettimään voinko jatkaa siinä. Oma auto töiden jälkeen tai vaikkapa Stockmannilla käynnin jälkeen tuntui suorastaan turvalinnalta. Mietin mitä tämä on, olenko päästäni vialla vai mistä on kyse.

Ongelma sai minut kämpillä ensi kertaa huokaamaan, että Jeesus, jos olet olemassa, auta minua. Ja kun tämän huokauksen jälkeen lähdin ulos, niin eikös heti tullut Fredalla traktaatin jakaja vastaan ja tarjosi traktaattia ja kertoi, että meillä olisi illalla kokous siellä ja siellä.

No eipä tullut vielä lähdettyä minnekään, mutta kun tammikuussa 1981 puhelin soi ja paikallisseurakunnasta soitettiin, että meillä on tällainen ”Se Löytyy”-kampanja ja lähikirkolla kokoontuu keskustelupiiri, uskalsin lähteä mukaan. Olinkin sitten ainoa nuori 25v nuori mies muutaman mummon joukossa, mutta jokin pidätteli minua siinä joukossa mukana ja kävin varmaan puolitoista vuotta ko piirissä. Voisin sanoa, että Jeesus löytyi vaikeuksien kautta oikeaan aikaan.

Mutta itsepä vaiva ei vaan kadonnut, en uskaltanut kertoa ko piirissä siitä mitään. Menin naimisiin ja vaimon kanssa rukoiltiin, mutta eipä vaan lähtenyt. Vasta 10v myöhemmin kun Aarteenetsijöiden piiriin olin löytänyt tieni ja uskalsin kertoa saunan lauteille yhdelle heistä ongelmastani, niin kas kummaa, hän vastasi, että hän on taistellut samanlaisen ongelman kanssa ja löytänyt siihen avun kristillisen, rukoilevan sisäistä parantumista  taitavan terapeutin kautta. Ei liene ollut sattumaa, että Herra johdatti minut ja hänet samaan saunaan ja kun muut olivat suihkussa uskalsin ottaa asiani puheeksi ja polun pää löytyi. Kävin sitten kyseisen terapeutin puheilla pari vuotta ja tosiaan rukouksen, keskustelun ja anteeksiannon kautta voin sanoa, että vapauduin sisäisestä vankilastani täydellisesti.Voin sanoa, että ihmiselle sisäinen vankila on pahempi kuin fyysinen vankila (vaikka en sellaisessa ole ollutkaan).

Mitä asia opetti? Sen, että ongelmien kanssa ei pidä jäädä yksin, kannattaa hakeutua luotettavien kristittyjen piirin ja tuoda luotettavassa ilmapiirissä kaikki  murheet yhdessä kannettavaksi Jeesuksen ristin alle. Yli kaksikymmentä vuotta on tuosta ajasta eikä ko reaktiot ole takaisin tulleet. Saan olla vapaa mies Herran seurassa ja palvella ihmisiä niin arkityössä kuin Jumalan työmiehenä.