Tarkoitus oli saada erääseen omakotitaloon sähkövalot jouluksi. Sisäasennukset olivat jo
lopuillaan ja talo liittämistä vaille sähkölinjaan. Jouluaatonaattona vuonna 1964 firman
auto toi kaksi sisäasentajaa ja minut tälle työmaalle. Sisäasentajat jatkoivat työtään talon
sisällä ja itse aloitin ulkotyöt.
Aluksi kytkin langat (4 kpl) talon päätyyn ja sitten alkoi lankojen liittäminen avolinjaan
(380 V). Olin ollut näissä hommissa reilun vuoden ajan ja kytkenyt johtimia suurella huolella
jännite päällä, vaikka se oli kielletty. En nytkään käynyt muuntajalla katkaisemassa
linjaa jännitteettömäksi (etäisyys sinne noin 2 km), sillä olihan jouluvalmistelut mielestäni
monella käynnissä. Sisäasentajat huutelivat aamukahveille, mutta vastasin heille, että tulen
vasta sitten, kunhan saan kytkettyä kaikki langat pylväässä. Kahvia juodessaan he kuulivat
lankojen voimakkaan vonkumisen ja näkivät ikkunasta, että riipuin pylväässä vyön varassa
lankojen joukossa jalat kohti taivasta ja suusta valui vaahtoa.
Olin tällöin kytkemässä pylväässä kolmatta lankaa ylhäältä lukien, kun filmi katkesi.
Seuraava vaihe oli, kun muisti palasi, että laskeuduin alas pylvästä ja avasin vyön, jotta
pääsisin ohi haruksesta (on vaijeri, joka vetää pylvästä vastakkaiseen suuntaan haarautuvasta
linjasta). Sitten suljin vyön ja laskeuduin maahan avaten vyön. Talon emäntä keitti
kahvia ja join sitä pannullisen ihmetellen, mitä oikein oli tapahtunut ja missä toiset asentajat
olivat. He olivat lähteneet hakemaan apostolinkyydillä apua, toinen muuntajaa kohti ja
toinen etsimään puhelinta.
Jonkin ajan kuluttua tuli ambulanssi ja vei minut terveyskeskukseen tutkimuksiin. Siellä ei
todettu voinnissani mitään hälyttävää ja pääsin näin kotiin kesken päivän joulunviettoon.
Toinen asentaja jatkoi kesken jääneen työni loppuun ja talo sai jouluksi sähkövalot.
En tiedä miten kauan olin pylväässä tajuttomana. Tänä aikana olin kuitenkin päässyt pystyasentoon,
avannut vyön, laskeutunut alemmas lankojen alapuolelle ja laittanut vyön taas
kiinni.
Ihmeellistä, etten ollut jäänyt kiinni lankoihin ja olin selvinnyt todella vaaran paikasta.
Omasta mielestäni tajuttomuuden aiheutti se, että pylväskengät luiskahtivat huurteisessa
pylväässä ja nytkähdin alaspäin, jolloin pääni osui toiseksi ylimpään lankaan (silmän alla
poskessa pieni palojälki). Hanskat olivat kostuneet kolmanneksi ylintä lankaa kytkiessäni.
Taju meni välittömästi sähköiskussa (380 V) jännite pään ja käsien välillä.
Tosiasiahan on mielestäni niin, että Jumala enkeleineen tarttui asioiden kulkuun ja varjeli
minut antaen ainutlaatuisen joululahjan (elämän). Psalmista 91 (joka korkeimman suojassa...)
tullut elämänohje jokaiselle päivälle.


Omiar